Direktiivi vai asetus: miksi PSD3 ja PSR eivat toimi samalla tavalla
EU:n maksupalvelusaantelyn uudistuksesta puhutaan usein yhtena kokonaisuutena. Se koostuu kahdesta saadoksesta, joiden oikeusvaikutus on erilainen — ja ero maaraa, kuinka monta versiota saannoista joudut lukemaan.
Perusero
PSD3 on direktiivi. Jasenvaltiot saattavat sen kansallisesti voimaan omalla lainsaadannollaan. Toteutuksissa voi olla eroja, ja kansallinen valvoja tulkitsee.
PSR on asetus. Se on suoraan sovellettavaa oikeutta kaikissa jasenvaltioissa ilman kansallista taytantoonpanoa. Sama teksti, sama merkitys, kaikkialla.
Miksi tama on merkittava
Edellinen maksupalveludirektiivi tuotti tilanteen, jossa rajat ylittava toimija joutui selvittamaan, miten sama saannos oli toteutettu kussakin kohdemaassa. Erot olivat pienia mutta todellisia, ja niiden selvittaminen maksoi.
Asetusmuotoinen saantely poistaa taman tason niilta osin, jotka on sijoitettu PSR:aan. Useiden maksupalveluntarjoajien kannalta tama on uudistuksen merkittavin yksittainen parannus — enemman kuin mikaan yksittainen uusi velvoite.
Sama logiikka toistuu muualla EU-saantelyssa. Pakkausasetus PPWR korvasi vastaavasti direktiivin nimenomaan yhtenaisyyden vuoksi.
Aikataulu
Alustava poliittinen sopimus saavutettiin 27.11.2025, COREPER hyvaksyi trilogitekstit 22.4.2026 ja lopulliset tekstit julkaistiin 23.4.2026. Julkaisua virallisessa lehdessa odotetaan vuoden 2026 jalkimmaisella puoliskolla.
PSR:aa sovelletaan 21 kuukautta voimaantulon jalkeen, maksunsaajan varmentamista koskevia saannoksia 27 kuukauden kuluttua.
PSD3:n osalta aikatauluun lisataan kansallinen taytantoonpano, joka on oma vaiheensa.
Kaytannon seuraukset valmistautumiselle
PSR-velvoitteet voi kartoittaa nyt. Teksti on lopullinen eika muutu kansallisessa kasittelyssa.
PSD3-velvoitteiden osalta odota kansallista lakia. Yksityiskohdat voivat tarkentua, ja valvojan ohjeistus tulee myohemmin.
Erottele kumpaan kumpi velvoite kuuluu. Tama on ensimmainen tyovaihe ja se maaraa, mita voi tehda heti ja mika odottaa.
Muista IPR erikseen. Pikamaksuasetus asettaa omat vaatimuksensa euromaaraisille pikatilisiirroille, mukaan lukien maksunsaajan varmentaminen omilla aikatauluillaan. Kolme saadosta, ei kaksi.
Yksi kokonaisarvio ei riita, koska velvoitteet kohdistuvat eri toimijoihin eri aikatauluilla.